Kuka onkaan vammaisin?
Taidanpa laittaa lusikkani jo toistamiseen tähän edelleen kuumana kiehuvaan nimby -soppaan. Siis tällä kertaa espoolaiselle hienolle ja ah, niin idylliselle asuinalueelle ei haluta kehitysvammaisia nuoria ihmisiä ”pilaamaan” maisemaa. Vammaisiin henkilöihin kohdistettu suvaitsemattomuus verhotaan nyt muun muassa liito-oravan pukuun. Mutta, missä mahtoivat nuo otukset piileskellä silloin, kun alueella jo olevia taloja rakennettiin, kysynpähän vain? Niin, ja millä perusteella omilla mersuilla huristeleminen on jotenkin hyväksyttävämpää kuin invatakseilla kulkeminen? Ymmärrän toki jollakin tasolla sen, että erilaisuus ja etenkin vammaisuus saattaa pelottaa. Siitä kun monet ns. näennäisesti terveet eivät edelleenkään tiedä riittävästi. Silloin ennakkoluulot saavat rauhassa rehottaa ja stereotypiat säilyvät ja pahimmassa tapauksessa siirtyvät seuraavalle sukupolvellekin. Sanotaan, että lapset opettavat vanhempiaan. Toivoa siis sopii, että aikuiset ottaisivat erilaisuuden kohtaamisessa malli