Elä, uskalla ja unelmoi – CP-vamma osana elämää
Ei sinun tarvitse osallistua luokkaretkelle. Miten ihmeessä sinä voit opiskella yliopistossa? Sinun on turhaa edes haaveilla työllistymisestä. Et sinä kuitenkaan pysty elämään itsenäisesti. Edellä mainitut syrjivät ja vähättelevät lausahdukset ovat valitettavan tuttuja monille CP-vammaisille henkilöille. Ne ovat kuvaavia esimerkkejä siitä, että yhä edelleen etenkin meidät vaikeavammaiset yritetään sovittaa tietynlaiseen vammaismuottiin, jolloin meidän oletetaan ja odotetaan elävän jotenkin vajaata ja epänormaalia elämää. Tällöin unohdetaan se tosiasia, ettei vaikeakaan liikuntavamma tee arjesta vammaista ja elämästä osaelämää. Tässä kirjoituksessa pohdin sitä, mitä voitaisiin tehdä, jotta vammaisuus nähtäisiin aiempaa enemmän yhtenä yksilön ominaisuutena eikä koko ihmistä ja hänen elämäänsä leimaavana poikkeavuutena? Lapsi lasten joukossa Jokaista vammaista lasta tulisi kohdella ensisijaisesti lapsena eikä elävänä diagnoosina ja kuntoutustoimenpiteiden kohteena. On ensiarvoisen tärkeää