Kohtaatko aina ensisijaisesti ihmisen?

           

Viime aikoina on keskusteltu vilkkaasti

vammaispalvelulain uudistuksesta,
kasvavista kustannuksista, riittämättömistä resursseista,
asiakasmaksujen korotuksista, välttämättömistä priorisoinneista.

Muistetaanko silloin, että kysymys on ennen kaikkea
vammaisten ihmisten elämästä,
hyvästä ja omannäköisestä, eikä jostakin kasvottomasta kuluerästä. 
Kysymys on perustavanlaatuisista ihmisoikeuksista,
ei palveluista, saati luksuseduista?

Huolehditaanko uuden lain toteutuksessa
ihan jokaisen vammaisen henkilön 
toiminta- ja osallistumismahdollisuuksien takaamisesta, 
yksilöllisten tarpeiden aidosta huomioimisesta? 

On jokainen ihminen sellaisenaan arvokas, ainutlaatuinen.
Kunpa kaikki päättäjätkin ymmärtäisivät sen. 
Eivät jäisi vammaisasiat etäisiksi ja vähempiarvoisiksi. 
Silloin nähtäisiin aina ensisijaisesti ihminen,
kohdattaisiin kunnioittaen meistä jokainen. 

Alkuperäinen kuva: Pixabay