Sanotaan painokkaasti EI naisiin kohdistuvalle väkivallalle

Tänään vietetään jälleen kansainvälistä naisiin kohdistuvan väkivallan vastaista päivää. YK:n vuosittaisella Oranssit päivät -kampanjalla 25.11.–10.12. pyritään pysäyttämään naisiin kohdistuva väkivalta. Vaikka Suomi on useaan kertaan peräkkäin nimetty maailman onnellisimmaksi maaksi, varsin karu ja pysähdyttävä totuus on kuitenkin se, että Suomi on myös yksi EU:n väkivaltaisimmista maista naisille. Oransseja päiviä siis todellakin tarvitaan. Kyseinen väri symboloi toivoa tulevaisuudesta, jossa elämä ilman väkivaltaa ja sen uhkaa on jokaisen oikeus. Tällä hetkellä tilanne on valitettavasti vielä se, että tilat, joissa tytöt ja naiset ovat aidosti turvassa kaikenlaiselta häirinnältä, ovat harvassa. Kysymys on maailmanlaajuisesta ongelmasta, johon on syytä suhtautua sen vaatimalla vakavuudella. Seksuaalisen häirinnän on loputtava, jotta naiset ja tytöt voivat elää tasa-arvoisina ja täysivaltaisina yhteiskunnassa niin meillä kuin muuallakin. Naisiin kohdistuva väkivalta on ihmisoikeusloukkaus ja todella vakava yleinen turvallisuusuhka. Pysäyttämällä naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan voimme itse asiassa vaikuttaa kaikkeen kehitykseen positiivisesti.

”Naisen paikka on kaikkialla – ilman häirintää ja väkivaltaa”

On järkyttävää, että seksuaalinen ja sukupuolittunut häirintä ja väkivalta ovat läsnä tyttöjen ja naisten elämässä lähes päivittäin. Siinä on kyse vallankäytöstä, jolla rajoitetaan naissukupuolen edustajien asemaa yhteiskunnassa ja vaiennetaan heidän ääntään. Häirintä on väkivaltaa, joka uhkaa myös sananvapautta ja demokratiaa. Lisäksi se ylläpitää ja vahvistaa myös muita naisiin kohdistuvan väkivallan muotoja. 

Tuoreen kyselytutkimuksen (UnWomen Suomi & eeva.fi 2023) mukaan yhdeksän kymmenestä suomalaisesta naisesta on kokenut elämänsä aikana seksuaalista häirintää. Erityisen paljon sitä ovat kohdanneet yhteen tai useampaan vähemmistöryhmään kuuluvat naiset (95 %) ja alle 35-vuotiaat naiset (94 %). Vaikka seksuaalista häirintää koetaan ylivoimaisesti eniten nuoruudessa, sen jäljet säilyvät sekä kehossa että mielessä usein vuosikymmeniä vaikuttaen monin tavoin naisten elämään ja toimintamahdollisuuksiin. Voit lukea lisää tutkimuksesta täältä. 

Väkivallan kulttuuri on juurtunut todella syvälle, valitettavasti. Tämä näkyy muun muassa siinä, että seksuaalista häirintää ja väkivaltaa kokeneiden kokemuksia vähätellään edelleen usein ja uhreja syyllistetään. Itse väkivaltaa ei aina tuomita, vaan sitä on usein jopa normalisoitu sekä kuitattu ”vain vitsi” -kommentein. On kuitenkin muistettava, että myös huumorin varjolla nöyryyttäminen on väkivaltaa. Emme saa unohtaa sitäkään, että väkivalta ei ole koskaan uhrin syy, ja vastuu väkivallasta on aina tekijällä.

Yksikin väkivaltakokemus on jo liikaa! Naisiin kohdistuvan väkivallan lopettaminen vaatii konkreettisia tekoja. Keskustelukulttuurin avoimuuden lisäämisestä on hyvä aloittaa, mutta myös etenkin uhrien oikeusturvassa riittää edelleen parannettavaa. Lisäksi tarvitaan muun muassa määrällisesti ja ajallisesti riittävää resursointia, saavutettavissa olevaa apua sekä mahdollisuutta hakeutua tarvittaessa turvaan. Oleellista on se, ettei ketään väkivallan kokenutta jätetä selviytymään yksin. 

Rikotaan hiljaisuus ja sanotaan siis yhdessä painokkaasti EI naisiin ja tyttöihin kohdistuvalle väkivallalle muulloinkin kuin näinä oransseina päivinä.