”Meilläkin on kykyjä ja ansaitsemme arvostusta…" - Vammaiset naiset haluavat ja voivat voimaantua

”Jos sä askel askeleelta kuljet muiden polkuja
Eikä kukaan koskaan edes kysy mitä haluat
Olet rutistettu riepu vailla omaa tahtoa
 Mut se ei mee niin
Sillä mä kuuntelen ja seuraan sua…”

- Neljä ruusua, Seuraan sua (2022)

Monille vammaisille tytöille ja naisille on jo vuosikymmenien ajan erilaisissa yhteyksissä ja   eri elämänvaiheissa painotettu kaikkea sitä, mihin emme pysty, mitä meidän ei kannata tehdä ja mikä on meille vähintäänkin vaikeaa – usein suorastaan mahdotonta. Huomio on ollut ja on valitettavasti usein vieläkin rajoitteissa, puutteissa ja ongelmissa, joiden nähdään olevan ennen kaikkea meissä itsessämme naissukupuolen tuodessa tähän vielä oman lisämausteensa. Tulemme usein kiusatuksi, häirityksi ja syrjityksi sekä vammamme että sukupuolemme vuoksi. Haavoittuneisuutemme tiedostetaan, sillä myös YK:n yleissopimuksessa vammaisten henkilöiden oikeuksista (2016) on omat määräykset vammaisten naisten oikeuksien turvaamisesta. Artikla 6 pyrkii varmistamaan meille niin täysimääräisen kehittymisen, etenemisen kuin voimaantumisenkin. Tavoitteena on taata se, että voimme käyttää yleissopimuksessa tunnustettuja ihmisoikeuksia ja perusvapauksia ja myös nauttia niistä. Tosiasiallinen tasa-arvo ja yhdenvertaisuus ovat kuitenkin vielä kaukana, joten stigmoja ja stereotypioita riittää taklattavaksi ja asenteita muokattavaksi. Ikävä kyllä etenkin koulumaailmassa ja työelämässä on yhä monia vammaisia henkilöitä toiseuttavia rakenteita, yhteiskuntamme kun on luotu vammattomien ihmisten ehdoilla (ks. Teittinen & Vesala 2022). Ja tuoreen analyysin mukaan pyörätuolia käyttäviin kohdistuu suurinta vammaisvihaa (Ahonen & Rautiainen 2024).

Tätä taustaa vasten on ymmärrettävää, että joudumme tekemään usein paljon työtä itsemme hyväksymisen, itsetuntomme vahvistumisen ja henkilökohtaisten vahvuuksiemme löytymisen eteen. Emme ole tervetulleita kaikkialle. Olisikin ensiarvoisen tärkeää, että meihin uskottaisiin ja meille annettaisiin mahdollisuuksia näyttää osaamistamme ja osoittaa kyvykkyyttämme jo pienestä pitäen. Vanhemmilta ja opettajilta saatava tuki ja kannustus on tässä avainasemassa. Hedänkin on hyvä muistaa, ettei yksikään asiantuntija voi etukäteen varmuudella tietää, mihin kaikkeen vammaisesta tytöstä tai naisesta lopulta on. 

Uskommeko itseemme, tunnistetaanko osaamisemme?

Kun ihminen saa tilaisuuden yrittää ja kokee onnistuvansa, hän saattaa löytää itsestään myös sellaista potentiaalia, jonka olemassaolosta hänellä ei ole ollut aavistustakaan. Se puolestaan rohkaisee yksilöä yrittämään enemmän ja kannustaa miettimään, mitä kaikkea elämä voikaan tarjota. Samalla hän uskaltaa myös unelmoida isosti. Jos uskomme siihen, että jokaisella meistä on oma ainutlaatuinen polkumme, jonka suuntaan voimme itse vaikuttaa, meidän ei tarvitse alistua toisten tahtoon ja tyytyä ulkoapäin määriteltyyn vammaisille ”sopivaan” elämään, vaan voimme elää toiveidemme mukaista, hyvää ja omannäköistä elämää. Kun luotamme itseemme ja siihen, että voimme muuttaa asioita toivomaamme suuntaan, voimaantuminen on mahdollista.

Siinä prosessissa positiivisten esikuvien voima voi osoittautua uskomattoman tärkeäksi. Mutta, kuinka paljon löydämme samaistuttavaa vammaisrepresentaatiota esimerkiksi mediasta? Oman kokemukseni mukaan aivan liian vähän – ja luulenpa etten ole ajatuksineni yksin. Tuntuu itse asiassa siltä, että henkilön vammaisuus halutaan piilottaa aina, kun se on suinkin mahdollista. Tai, jos meitä vaikkapa televisiossa sattuu näkymään, olemme siellä usein ensisijaisesti vammaisina emmekä esimerkiksi omien alojemme asiantuntijoina. Rohkenenpa kuitenkin väittää, että meidän paras osaamisemme ei rajoitu vammaisena olemiseen – mitä ikinä se nyt sitten lieneekään. Ja vamman kanssa eläminen on voinut kehittää meissä myös ihan spesiaalia poweria. Vahvuuksia löytyy joka tapauksessa ihan jokaiselta ikään, sukupuoleen tai muuhunkaan ominaisuuteen katsomatta. Tunnistatko sinä omat vahvuutesi?

Voimaantuminen – mitä, miten ja miksi?

Voimaantuminen on aina henkilökohtainen, ihmisestä itsestään lähtevä prosessi ja subjektiivinen kokemus (Siitonen 1999). Näin ollen se ilmenee eri ihmisillä monin tavoin niin ominaisuuksina, kykyinä, uskomuksina kuin käyttäytymisenäkin. Räsäsen (2014) mukaan voidaan kuitenkin todeta, että yleisesti ottaen voimaantunut henkilö on aktiivinen, hänellä on vahva itsetunto ja hän kokee olevansa oman elämänsä ohjaksissa.  Lisäksi voimaantuminen näkyy yksilön haluna ja kykynä asettaa itselleen merkityksellisiä tavoitteita ja sitoutuneisuutena suunnitelmien toteuttamisessa. Ja usein määrätietoinen toiminta ja sinnikkyys myös palkitaan onnistumisella. 

 

Voimaantuminen on siis monin tavoin myönteinen ja tavoittelemisen arvoinen asia. Se edistää hyvinvointiamme kokonaisvaltaisesti. Vaikka voimaantuneisuus voidaan nähdä päämääränä ja yksilöllisen identiteettiprosessin lopputuloksena, kysymys ei ole kuitenkaan pysyvästä olotilasta. (ks. Siitonen 1999.) Sekä maailma että ihmiset sen mukana muuttuvat ja kehittyvät jatkuvasti. Voimaantuminen ei myöskään tapahdu tyhjiössä, sillä me ihmiset olemme sosiaalisia olentoja, joilla on perustavanlaatuinen tarve kuulua joukkoon. Haluamme tulla nähdyiksi kuulluiksi ja kohdatuiksi juuri sellaisina kuin olemme. Myös identiteettimme rakentuu ennen kaikkea vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa. Näin ollen se, millaisena meidät nähdään, vaikuttaa oleellisesti siihen, minkä uskomme olevan itsellemme mahdollista. Siksi voimaantuminen on luonteeltaan myös sosiaalinen prosessi. 

 

Vaikka voimaa ei voikaan antaa toiselle, voimaantumisen tukeminen ja vahvistaminen on mahdollista esimerkiksi koulutuksen, mentoroinnin, terapian, valmennuksen ja vertaistoiminnan avulla. On tärkeää, että kaikenlaisissa konteksteissa ilmapiiri on yksilöllisyyttä arvostava, ennakkoluuloton, hyväksyvä ja turvallinen. Mukavassa ryhmässä tai yhteisössä, jossa kaikilla on hyvä olla, myös innostuneisuus tarttuu helposti. Siitä huolehtiminen on aina kaikkien osapuolten yhteinen asia. Kannattaa muistaa sekin, että miltei mikä tahansa voi olla yksilölle voimaannuttavaa. Kukaan ulkopuolinen ei voi sitä tietää, saati päättää. Niinpä on ensiarvoisen tärkeää, että jokainen ihminen saa aidosti tehdä valintoja omassa elämässään ja asettaa itselleen merkityksellisiä ja omien arvojensa mukaisia päämääriä. Tällöin hän on myös motivoitunut ja valmis työskentelemän niiden eteen. Tiedätkö sinä, mitä elämältäsi haluat? Mitäpä, jos pysähtyisit hetkeksi haaveilemaan…

Kuvio 1. Yksilöllisen voimaantumisprosessin vaiheet.

Yllä olevan kuvion tarkoituksena on kuvata, kuinka voit edetä omalla polullasi kohti kukoistusta. Voimaantuneisuuden saavuttaminen edellyttää sinulta ennen kaikkea vapautta, rohkeutta ja sinnikkyyttä. Uskalla unelmoida isosti ja katso, mihin omannäköinen voimaantumisen prosessisi sinut lopulta viekään. Se on samanaikaisesti kiinnostava kasvumatka itseesi ja jännittävä tutustumismatka elämän tarjoamiin mahdollisuuksiin. On selvää, että polkusi ei tule etenemään aina suoraviivaisesti eikä kuopiltakaan voi varmasti välttyä, mutta älä lannistu.  Muista, että oikean suunnan ja sopivan tahdin määrität nimenomaan sinä itse. Kohtele itseäsi lempeästi. Sinulla on oikeus erehtyä ja tehdä virheitä. Jaa tunteitasi ja ajatuksiasi kanssakulkijoidesi kanssa siinä määrin kuin haluat. Onnea ja myötätuulta ainutlaatuiselle matkallesi!

LÄHTEET

Ahonen, K., & Rautiainen, P. 2024. ”Kehitysvammaisia säälitään ja pyörätuolikäyttäjiä nöyryytetään”: Miten vammaisuuden hierarkia nähdään, koetaan ja sanoitetaan Suomessa. Diakonian tutkimus, (1S), 52–79.

Räsänen, J. 2014. Voimaantuminen ja elämänpolitiikka. Voimaantumisen resurssiteoria, uskaltava vastuullisuus, valinta, optimointi ja kompensointi Järvenpää: Julkiviestintä.

Siitonen, J. 1999. Voimaantumisteorian perusteiden hahmottelua. Oulun opettajankoulutuslaitos. Oulu: Oulun yliopisto.

Teittinen, A. & Vesala, H.T. 2022. Vammaisten ihmisten syrjintäkokemuksia koulutuksen kentällä. Oppimisen ja oppimisvaikeuksien erityislehti. NMI Bulletin Vol. 32. Vammaistutkimuksen teemanumero. Jyväskylä: Niilo Mäki -säätiö,
33–49.

YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista. 2016. 27/2016.
Saatavilla: https://www.finlex.fi/fi/valtiosopimukset/sopimussarja/2016/27#OT4